Tähtitieteen teoreettiset perusrakenteet ovat monelta osin tukeutuneet uskomuksiin, jotka eivät kestä tieteellistä tarkastelua ja tämä erikoinen tilanne tällä hetkellä tähtitieteessä muistuttaa jollain tavalla Galileo Galilein aikaa. Kärkisijaa näissä tieteellisesti kestämättömissä uskomuksissa pitää luonnollisesti uskomus valohiukkasen nopeuden vakioisuudesta kaiken suhteen, siis esimerkiksi eri suuntiin vaihtelevalla nopeudella kulkevan havaintolaitteen suhteen. Tämä sukupolvia kestänyt uskomus itsessään on sellainen uskomaton tarina tieteenhistoriassa, mitä tullaan tulevaisuudessa ihmettelemään ja analysoimaan moneltakin kannalta. Tähtitieteen merkillisiin uskomuksiin kuuluvat myös gravitaatiovakio G, pyörimättömät elliptiset galaksit ja doppler-ilmiö, joille ei löydy pätevää tieteellistä tukea fysiikasta. Tähtitieteen hiukkaset ovat samanlaisia hiukkasia kuin fysiikan hiukkaset ja molemmat ovat samalla tavalla kvantittuneita. Tästä seuraa, että punasiirtymät ja sinisiirtymät ovat myös kvantittuneita. Näiden kvantittumisien tutkiminen ja niihin liittyvät säännönmukaisuudet antavat hyvin arvokasta tietoa ihmiskunnalle, joka itse elää koko ajan muuttuvassa avaruusympäristössä.